Erilaiset asiakaspalvelijat
Hei vaan hei kaikille lukijoilleni! 🧡
Olen suunnittelemassa tälle blogilleni sarjaa, jonka nimeksi ajattelin laittaa "Avoin päiväkirja". Tässä sarjassa kertoisin enemmän arkipäiväisestä elämästäni, kun taas tämän "tavallisen" blogin puolella kerron asioista aiheittain. En alun perin suunnitellut tämän näin menevän, mutta näin on oikeastaan aika mukava kirjoittaa, joten jatketaan tällä tiellä. Mennäänpä aiheeseen…
Olen ollut itsekin asiakaspalvelija vuonna 1 ja 2, joten kokemusta löytyy. Ihana työ, mutta toisinaan, aivan suoraan sanoen, täyttä helvettiä! Tämän työn jälkeen ei ole ollut päivääkään ettenkö olisi asiakkaana tervehtinyt, hymyillyt ja kiittänyt myyjiä kappaan mennessä ja kaupasta poistuessani.
Olen ihminen, joka on luonut itselleen mielikuvan siitä, että kaikki ihmiset ovat jollakin tavalla pahoja. Olen kokenut vuosienvarrella kaikenlaisia asiakaspalvelu kokemuksia, joiden vuoksi usko ihmisiin meni täysin. Tästä jäi sellainen olo, että en ole tervetullut mihinkään ja minulla ei ole oikeutta asioida missään. Tästä kärsin edelleen ja yritän parhaani mukaan korjata tilannetta pois. Minulla on vain muutama paikka, jossa voin huoletta käydä asioimassa yksinkin. Asiakaspalvelu on täydellistä ja sisään astuessa ei tarvitse pelätä hyökkäävää käytöstä. Näiden paikkojen ansiosta usko hyviin ihmisiin on palanut asteittain. Kiitos heille! Kerron tapauksesta, jolloin asiakaspalvelu ei vastannut aivan odotuksiani. Jätän kuitenkin kertomatta sen, missä tämä tapahtui.
Muutamia vuosia sitten lähdin työhaastatteluun pääkaupunkiseudulle, josta olin tuolloin aivan innoissani. Työhaastattelu ei mennyt aivan nappiin, joka oli jo itsessään paha kolaus sinä päivänä. En kuitenkaan lannistunut, vaikka innoissani olinkin kyseisestä työpaikasta. Vielä tulee parempi paikka vastaan, ajattelin. Lähdin odottelemaan bussia, jolla aion mennä kotiin. Bussin lähtöön on aikaa vielä tunti, joten lähden metsästämään kahvia. Piakkoin löisin paikan, josta saa take away kahvin. Aloin kaatamaan kahvia kuppiin, kun sillä välillä paikalle saapui jo kolme muuta asiakasta jonottamaan kassalle. Myyjä ryntäsi hengästyneenä takahuoneesta ja alkoi palvella asiakkaita kovalla äänellä "ja tasan kolme euroa! Vähän vikkelämpään niin seuraava pääsee! Seuraava!". Odotin, että jonossa olisi enää yksi asiakas, niin menen hänen peräänsä ja pääsen maksamaan kahvin.
Viimeinenkin asiakas sai maksettua ostoksensa ja on minun vuoroni. Hymyilin tapani mukaan myyjälle ja laitoin kahvin tiskille ja sanoin "otan vain kahvin mukaan". Odotin, että myyjä näppäilee kahvin kanssaan ja pyytäisi maksun, mutta näin ei tapahtunutkaan. Myyjä katsoo minua kuin olisin tehnyt jotain todella pahaa. Nainen muistutti liiankin paljon puupää- elokuvistakin tuttua Justiinaa. Vain kaulin puuttui kädesä. Katsoin myyjää kysyvästi, mutten saanut sanaa suustani. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen myyjä huokaisi kova äänisesti, jonka jälkeen työntyi tiskin takaa hieman eteenpäin minua kohti, katsoi silmiini ja sanoi tuohtuen "mä olen kurkkua myöten täynnä teitä, jotka tulette ostamaan yhden ainoan kahvin, jonka kaiken lisäksi otatte sen kuppiin ennen maksamista ja seuraavaksi menette juomaan sen kylmänä muualle! Te saamarin porvari kakarat, joilla olisi vara ostaa äitinne ja isänne rahoilla vaikka ja mitä, ostatte vain yhden kahvin!". Myyjä sepitti asiaansa niin lähellä minua, että haistoin hänen kahvin ja pullan hajuisen suunsa. Onneksi kahvi ja pulla, eikä esimerkiksi eilinen sauna olut ja valkosipuli.
Koska olen ujo ihminen, en sanonut mitään, vaan katsoin häntä silmät pyöreänä ja odotin mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi myyjä kuitenkin näppäili kahvin kassaa ja rahasti minut. Rauhallisen asiallisesti sanoi kahvin hinnan. Maksoin kahvini, jonka jälkeen myyjä mitään sanomatta poistui takahuoneeseen. Minä, paniikkihäiriöstä kärsivä ujo tapaus poistuin kädet täristen kahvini kanssa odottamaan bussia ja miettimään äsken koettua tapahtumaa. Mitä ihmettä tein väärin ja mikä ihmeen "porvari kakara". Minulla oli sinä päivänä astetta paremmat vaatteet ylläni, olinhan työhaastattelussa. Näytän nuorelta, mutta ikää minulla oli jo tuolloin sen verran, etten välttämättä enää kakaraksi olisi kutsunut. Mietin, saiko kahvin ottaminen ennen maksamista myyjän tuohtumaan. Ei missään lue "maksa ensin, ota sitten vasta kahvia". Olen nähnyt muidenkin ottavan ensin kahvin ja sitten maksavan sen. Ehkä hänellä oli vain huono päivä.
Tästä on aikaa tosiaan jo vuosia. Tämä on jäänyt parhaiten mieleen huonoista asiakaspalvelu kokemuksistani ja niitä on useampia. Jos haluat kuulla lisää huonoista asiakaspalvelu kokemuksistani, niin kerro ihmeessä se minulle alhaalla olevasta palautelaatikosta! Voit laittaa myös muuta palautetta tai kertoa oma asiakaspalvelu kokemuksesi. Jos annat luvan, voin julkaista sen tänne.
Hyvää loppuviikkoa! 🤗